Raision pimenevässä illassa nähtiinkin varsin monijakoinen ottelu. RaiFu iski kovalla prässillä alusta asti, mutta Kerho aloitti maalinteon, kun Kalle Paananen zippasi pallon veskarin yli maaliin Mikko Saarisen tarjoilusta. Vihreät iskivät pelin tasoihin nopealla 2-1 hyökkäyksellä keskialueen katkon jälkeen. Mikko röyhi kuitenkin hyökkäyspäässä väkevästi ja pallo jäi elämään vetopaikoille, niinpä Juho Veijalainen nakutti kauden avausosumallaan tilanteeksi 1-2. Eemeli Jäspi laittoi pitkän avauksen Juuso Yli-Mikolan suuntaan, kaunis haltuunotto, pallon suojaus ja paikan haistanut Eric Moborg sai namutella veskarin solmuun ennen 1-3 osuman syntyä. Ja vielä oppikirjamainen maali Kerhon toimesta, Teemu Östlund piti palloa syvyydessä, laittoi sen takaviistoon ja Kalle pyssytti illan toisen osumansa. Olisiko kolmen maalin johto antanut väärän turvallisuuden tunteen vai mitä, mutta laidasta pääsi vihulainen läpi ja sijoitti pallon ohi Joni Postin. Ja sitten vielä ennen taukoa puolustusmuoto oli avoinna sivurajapotkussa ja sinnehän se pallo läjähti takanurkkaan.
Tauolta lähdettiin nopeasti liikkeelle, Eric heitti parit punnerrukset mennessään pakin ohi ja niittasi kärkkärillä kuulan pussiin, 3-5. Ville Pirhonen katkoi naapurin yritelmän, pisti Eemelin laidasta ylöspäin ja tämän nappisyöttö takatolpalle tavoitti Mikon lapikkaan, kuudes maali taululle. Raisiolaisten rynnistys muuttui yv-pelaamiseksi, mutta ensin tilanteesta hyötyi TPK, Ville pääsi uittamaan pallon tyhjiin ja 3-7 taululle. Sitkeästi ylivoimaa jauhanut RaiFu kuitenkin pääsi kolmasti yllättämään sininuttujen puolustuksen, Kerhon päästessä vain yhteen tolppaosumaan. Näin siis loppuluvut 6-7 kirjataan historiankirjoihin.
Selkeästi kovaa ja välillä jopa ylikovaa pelannut RaiFu haki kovalla sykkeellä rakoja Kerhon riveihin, mutta öljylanteilla varustettu sininen taitoniekkaryhmä sambaili useimmiten tilanteista voittajana ulos. Sinänsä reportterin sydäntä särki tuhannet selkäänjuoksut, joilla ei ole mitään tekemistä kovaa pelaamisen kanssa. Ei myöskään sillä käsien levittelyllä ko. tilanteiden jälkeen hirveästi bonuspisteitä jaeta. Alivoimapelaamisessa oli haasteita, joita toki treenikentällä voidaan hioa pois seuraaviin matseihin. Oma ylivoimapeli avasi myös tilanteita, mutta maaliin asti ei palloa saatu, jos kohta tarjosi kaverille kohtuullisen monta maalipaikkaa, eli siinäkin on kasvun varaa. Kolme pistettä on kuitenkin aina kolme pistettä, ei siitä mihkään pääse.
