Nunnavuoren palloiluhallin tulitikkuaskin kokoinen kenttä soveltuu kirjoittajan mielestä paremmin vaikka padel-kentäksi, niin pieni on pinta-ala. Näin totesi moni muukin, mutta sielläpä vaan pelattiin FC Komaria vastaan matsi pois. Kenttä sinänsä on sama molemmille, mutta futsalin kanssa kentällä on kovin vähän tekemistä.

Komarilaiset osasivat selkeästi paremmin hyödyntää pienen kentän ominaisuudet makaamalla syvällä omalla kenttäpuolellaan puolustusformissaan iskien nopeita vastahyökkäyksiään sekä rakennellen näppärillä syöttökombinaatioillaan vaarallisia vetopaikkoja Kerhon maalille. Veli-Heikki Maunila toki napsi kuulia pois kuleksimasta mitä ei muuten ehditty blokkaamaan. Kerhon oma pelinrakentelu yski pahasti ja mihinkään vaaralliseen maaliyritteliäisyyteen ei varsinaisesti päästy. Hiukan vajaa vartti kuitenkin hinkattiin nollanollaa, kunnes synkkä pari minuuttinen päästi kotijoukkueen 3-0 karkumatkalle. Ensin oma hyvä katko pelattiin suoraan naapurin jalkaan takaisin ja siitä 3-1 hyökkäys nakuteltiin kassiin. Huono pehmeä syöttö laidassa jäi kaverin tohveliin ja painava laukaus laidasta painui takanurkkaan. Ja vielä aavistuksen hempeästi otettu suojaus pystysyöttöön päästi naapurin vastahyökkäykseen ja lopputulos näkyi digitaaleissa. Kerhon taktiikkataululle piirtyi korkeampi prässi ja juonikkaita juoksuja, jolla saatiinkin painetta siirrettyä oikeaan päätyyn, mutta tulokset olivat laihoja. Vielä viimeisellä minuutilla vihulaisen sivurajapotkukuviossa pallo annettiin taaksepäin, napakka laukaus upposi sekin tolpan juureen, joten kärmeskeitolle oli tilausta tauon aikana 4-0 tilanteessa.

Kopissa tuumittiin, notta painetta ylemmäs jatketaan edelleen ja jokaiseen tilanteeseen pannaan pikkuisen enemmän ajatusta ja huolellisuutta kyytiin, niin siitä se lähtee sano.

Ja näin kävikin, paine oli vihellyksestä asti valkopaitojen päädyssä. Pallo kulmalipulle, sovitut liikkeet ja Biniam Habten syöttö tuli Lassi Niemelän lapikkaaseen, joka laulatti pallon takaylänurkkaan heti toisen jakson alkuun. Sinipaitaiset painoivat ja puskivat rajusti päälle ja FC Komar ei saanut omaa peliään oikein mitenkään käymään. Mutta kova paine kostautui, pallonmenetys päätyi 2v1-ylivoimahyökkäykseen ja lopulta 5-1 osumaan. Kerho jatkoi vahvaa otettaan takaiskusta huolimatta ja sanontaa lainaten maali roikkui ilmassa. Sivurajapotkusta pallo Juuso Yli-Mikolan jalkaan, terävä laukaus ei veskarin syliotteeseen jäänyt vaan Teemu Östlund siivosi marjan pois kuleksimasta ja 5-2 tauluun. Aika kellossa kävi vinhaa vauhtia ja niinpä aikalisän aikana taktiikkatauluun piirtyi yv-kuvio, jolla lähdettiin hakemaan lisäosumia. Pallo pyöri hienosti hyökkäysalueella, ehkäpä aavistuksen tehottomastikin, kunnes paikka aukesi taktiikan mukaan. Lassi tinttasi vasemmasta laidasta pallon maalille, missä Eetu Kaukisen rintakehästö ohjasi kuulan reppuun, 5-3. Parikymmentä sekuntia maalista, jälleen oli sinipaita pääsemässä maalipaikkaan, takaa-ajoasemaan jäänyt puolustaja otti tilanteessa hartiaotteella itselleen toisen keltaisen ja niinpä 5v3 ylivoimalla jauhaminen jatkui. Minuutti ennen loppua jauhaminen onnistui ja Juho Veijalainen pääsi puttaamaan 5-4 osuman maalin edestä. Aloituksesta napattiin pallo nopeasti itselle ja mylly käyntiin. Mutta mitä mitä mitä, valkopaitainen peluri rymisteli alimpana olleen sinipaitaisen kumoon ja pallo jäi vapaaksi, siihen ehätti ensimmäisenä FC Komarin peluri ja pussitti tyhjiin 6-4 lukemat. Tuomariston ratkaisusta kirposi mielipiteitä, sinipaitojen mielestä selkeä kuudes rike ja pallo kymppiin, mutta loppukaneettina oli vain asiasta sydämistyneen koutsin passitus kahdella varoituksella pukukoppiin. Näin siis dramaattisten loppuhetkien jälkeen pisteet jäivät komarilaisten taskuun.

Harmittavasti taktinen muutos nostaa prässitasoa aloitettiin liian myöhään, naapuri pääsi lian monta kertaa yrittämän ensimmäisellä puolikkaalla maalintekoa, tästä siis korvan taakse seuraaviin peleihin lisäoppia. Useammassakin pelissä vaivannut pieni huolimattomuus ja hätäily maksoi tällä kertaa kolme maalia, joten siihen pitää selkeästi laittaa paukkuja tulevissa koitoksissa. Muuten toisen jakson totaalihallinta ja nousu taistelemaan tosissaan voitosta oli mainio osoitus jokaisen pelurin kengänkärjissä piilevästä taidosta ka pääkopassa majailevasta taistelutahdosta ja itseluottamuksesta. Kohti uusia haasteita siis kokemuksia rikkaampana.

#kerhokehrää #turunpallokerho