LoPS - TPK/TuKV YJ 3-1 (1-1)

Loukkaantumisten ja sairauksien runtelema raajarikko joukkue matkasi Loimaahan kylmän tuulen ja paikallisen Palloseuran kiusattavaksi. Taktiikkavelho Nuorela loihti yhden vaihtomiehen ryhmästä koostumuksen, joka sai pallon liikkumaan ihan mallikkaasti, mutta omalta alueelta ei oikein päästy ulos, harhasyöttöjä ja selkään tuloja oli sen verran tarjolla. Onneksi LoPSin pelinrakentelu perustui pitkän pallon pelaamiseen eikä mitään vaarallista nähty omalla maalilla. Supersub-Moilanen päästettiin sitten irti ja heti painopiste siirtyi naapurin alueelle. Kulmapotkusta pelattiin pallo taakse, Vertti laukoi kohti etukulmaa, mutta veskari venyi pallon kulmaksi. Toinen yritys siis, tällä kertaa Akseli pelasi pallon juonikkaasti maalin eteen, missä Moilanen niisti avausmaalin, ehkä jopa ansaitusti. Omassa päässä tapahtui, pari pahaa laukausta töräytettiin maalia kohden, mutta Niko L selvitti molemmat. Sitten Moilanen pelattiin läpi, mutta kaksi pakkia pääsi sen verran repimään, että laukaus jäi löysäksi. Rasmus pääsi laukomaan Juhon syötöstä tyylikkään seinäsyöttörumban päätteeksi, mutta vain maalin yli. Niko L piti maalinsa puhtaana läpijuoksun ja kulmatilannepuskun uhitteluista huolimatta. Puolustuslinjaan siirretty Akseli laittoi pitkän poikittaisavauksen, Moilanen rypisti puolittain irti, mutta laukaus torpattiin torsoksi taas väkivoimin. Aivan puoliskon loppuun tarjottiin naapurille vapari paristakympistä, laukaus painui yläputken alle ja tasoitti lukemat.

Toisen puoliskon alkuun nähtiin pientä painetta omassa päässä. Ja niinpä laidasta kuula käännettiin keskelle, timosusimainen kääntölaukaus tömähti tolpan kautta 2-1 lukemien merkiksi. Toista vastaavaa ei kannatakaan sitten koittaa enää tänä kesänä, tuuri loppui kyllä siihen... Pelikello soljui eteenpäin vailla mitään suurempia hienouksia, loimaalaiset tosin olivat aavistuksen niskan päällä laajemman materiaalinsa turvin. Kerhon väläyksiäkin kyllä nähtiin: Moilanen pelasi Voutilaisen läpi, laukaus sujahti takatolpalta ohi. Sitten omassa päässä ruhjottiin Rasmus maihin puhtaan pallonriiston merkiksi, tämän jälkeen syöttö keskustaan ja pallo maaliin, 3-1. Kerho vyörytti vielä tilanteita kohti oikeaa päätyä, Niko K tuupittiin kumoon laatikossa ja pallo pilkulle, mutta häkkipelle aavisti vedon suunnan ja tyrkki pallon väljemmille vesille. Moilanen pelasi jälleen Juhon läpi, mutta tälläkin kertaa laukaus painui ohi maalin. Ei lisäosumia ja niin kirvelevä tappio niskassa Kerho lähti Loimaasta kotia kohden.

Ei riittänyt ohut materiaali, mutta voidaan sanoa, että oma peli oli sillä tasolla, ettei tasuri tai voittokaan olisi ollut huutava vääryys. Maalipaikkoja luotiin ja rakennettiin puolet enemmän kuin vastustaja, ja nimenomaan rakennettiin. Kehityskohteita tällä kertaa perustekniikka ja kunto, niitä pitää parantaa, jottei pallot kimpoile Kukkosuolle tarpeettomasti ja jalat kantavat koko peliajan peliälyn pysyessä kristallinkirkkaana. Ottelun hahmot Kerhon osalta keskikentän laidassa raatanut Rasmus, vasempana pakkina paininut ja peliä tyylikkäästi avannut Vertti sekä supersub-Moilanen ja Voutilainen, joiden panos keskikentällä oli korvaamaton.