TPK - Karhu-Futis 6-6 (2-5)

Tempo ei juuri päätä huimannut kun Kerho ja Karhu-Futis astelivat parketille, vai pitääkö sanoa parketilla? KF päätti pitäytyä pelikirjassaan, siis piti tiukkaa neliötä puolustusalueellaan ja luotti nopeisiin vastahyökkäyksiin. Ja kyllähän sitten niitä jostain syystä tarjottiinkin melkein jatkuvalla huudolla pelaamalla palloa juuri keskustaan, mistä ennen peliä toivottiin pysyttävän poissa. Niinpä yksi vastahyökkäys päättyi pallon lapioimiseen tyhjään maaliin takatolpalta. Onneksi sentään minuutin päästä tästä Juronen oli jälleen vahvana maalin edessä ja yritti rusikoida palloa sisään, rebound ajautui Luanin lapikkaaseen ja tasoitus oli selviö. Ja puolen minuutin päästä "Big Gun" oli jälleen pahanteossa katkoen lepsun syötön ja laittaen pallon reppuun, 2-1. Yhtä nopeasti tosin KF tuli tasoihin tarkalla laukauksella noin 12 metrin hujakoilta. Viimeinen vitonen olikin sitten Kerhon osalta sysimustaa söhläämistä, vastahyökkäykset avasivat puolustuksen kuin tonnikalapurkin (kestävästi pyydettyä MSC-sertillä tottakai!) kerta toisensa jälkeen. 2-3 osuma paukautettiin vaparista rankkarialueen rajalta, 2-4 maali töräytettiin kärkkärillä tolpan kautta kassiin pienen ticotico-harhautuksen jälkeen ja 2-5 kirjattiin tauluun pienen puolustajat eksyttävän sivusiirron jälkeen. Virhetilin täytyttyä pääsi Vertti kokeilemaan erän loppuun kympiltä maalia, mutta laukaus kolahti tolppaan.

Sama laulu jatkui toisen puoliskon alkuun, Kerho ei puolustussuuntaan ehtinyt lainkaan porilaiseen kiireeseen eikä hyökkäyssuuntaan saanut palloa pelattua omille. Viiden minuutin kohdalla vapari ohjautui jonkun shortsinlahkeesta Lindholmin selän taa kuudennen kerran ja tilanne näytti kohtuullisen haastavalta. Pientä lohtua näkyi kuitenkin Leon pussittaessa pallon alanurkkaan syötönkatkon päälle. Aika kului kellossa uhkaavasti, vajaa kolme minuuttia armonaikaa jäljellä. Walter veti älyttömän nutmegin oikeassa laidassa jättäen pakin ihmettelemään syntyjä syviä, syötti pallon Vertille, jonka crazy backheel pass löysi Walterin uudestaan ja tämä pisti pallon veskarin puikoista reppuun, 4-6 siis taululle eittämättä tyylikkään suoritteen merkiksi. Olis kuulemma kelvannut 433-sivulle keräämään glooriaa tämä maali. Puoli minuuttia eteenpäin, Kalle katkaisi syötön itselleen, vapautti Vertin höökimään kohti maalia, kova laukaus kilpistyi veskariin, mutta irtopallo oli Kallen heiniä ja 5-6 tauluun. Mitä liekään miettinyt hyökkääjä, joka päätti 7 sekuntia ennen loppua ottaa keskialueella hölmön virheen paineettomassa tilanteessa ja näin aiheuttaen kumulatiivisten virheiden vuoksi 10 metrin rangaistuspotkun, sitä voi kukin pohtia kammioissaan. Walter ei sitä jäänyt pohtimaan vaan paukautti pallon varmasti maaliin ja kirjautti loppuluvut 6-6 aikakirjoihin.

Pelin pelaaminen naapurin haluamalla tavalla yhdistettynä löysään puolustuspeliin antoi kaikki avaimet porilaisille pistää peli nippuun. Onneksi sentään löytyi voimaa ja vahvuutta tulla tasoihin eikä peliä heitetty lekkeriksi. Toki täytyy myöntää, ettei kummankaan vaihtopenkin päässä pelin jälkeen juuri riemunkiljahduksia kuultu, eri syistä tosin. Koko joukkueelle siis pinnat sitkeydestä ja sykkeen nostamisesta katsomossa. Puolustuspelin salaisuuksia jäädään siis ruotimaan seuraavissa harjoituksissa.