Ystäviä ja futista - parasta aikaa parhaassa seurassa!

Tänään vietetään ystävänpäivää. Jalkapallo on yhdistävä tekijä monille uusille tuttavuuksille ja sen kautta löytyy myös elinikäisiä ystäviä. Joukkue- ja ryhmälajeille ominaista on ryhmän kehitysvaiheiden läpikäyminen: muodostuminen, kuohunta, sopeutuminen ja yhteinen toiminta. Tämä kehityskaari vie aikaa ja tarvitsee tukea ohjaajalta. Kun on päästy hyvään vauhtiin, ryhmähenki alkaa muodostua. Hyvä ryhmähenki vaatii sitä, että ryhmäläiset tuntevat kuuluvansa ryhmään ja ryhmä tuntuu turvalliselta. Tämän saavuttamiseksi ryhmäläisten tulee oppia tuntemaan toisensa. Useimmiten parhaiten tutustutaankin ehkä peli- ja turnausreissuilla. Nämä antavat mahdollisuuden viettää myös vapaampaa aikaa sellaistenkin joukkuekavereiden kanssa, jotka tulevat ehkä toiselta puolen kaupunkia tai eri koulusta. Usein nämä reissut myös luovat yhteisen tavoitteen ja auttavat motivoimaan sinnikkääseen harjoitteluun kohti tätä tavoitetta.

Löysin pari opinnäytetyötä, jotka sivuavat aihetta. Sanna Varan (2015) ”Jalkapallo on niin kivaa, saa uusia ystäviä ja oppii paljon ystäviltä, valmentajilta ja harrastuksesta.” sekä Tuomas Tommilan (2019) Toimivan joukkueen rakentaminen herättävät ajatuksia asian tiimoilta. Ehkä eniten jäi mietityttämään, että opinnäytetyöhön haastatelluista 101 jalkapallonharrastajasta neljä jäi ilman ystävyyssuhteita. Upeaa tietysti on, että lähes kaikki löytävät harrastuksen parista ystäviä, ja usein se onkin helpompaa kun on yhdistävä kiinnostuksen kohde, mutta kukaan ei saisi jäädä yksin. Toisaalta tutkimuksessa tuli ilmi, että valmentajat eivät näitä yksinäisiä pystyneet nimeämään, joten tähän puuttuminen voi olla ohjaajan toimesta haasteellista: tarvitaankin systemaattisia suunnitelmia miten asiaa voidaan selvittää ja korjata. Puolet pojista ja neljäsosa tytöistä harrasti jalkapalloa lajin itsensä vuoksi. Lopuilla tärkein syy oli jokin muu ja tytöillä ystävyyssuhteet ohittivatkin lajin tärkeysjärjestyksessä. Tärkein ominaisuus pelikaverissa on reiluus ja se että tämä ei kiusaa. Valmentajille oli myös määritetty tärkeitä ominaisuuksia pelaajien toimesta: pelaajien mielestä hyvä valmentaja luo treeneihin ja peleihin positiivisen ilmapiirin ja on kannustava sekä ohjaa ja neuvoo. Positiivisuus onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvän ryhmädynamiikan luomisessa.

Meillä aikuisilla on siis käsissämme monien nuorten harrastajien hyvinvoinnin avaimet: positiivisella otteella voimme parhaimmassa tapauksessa onnistua luomaan jotakin enemmän kuin vain joukkueen: yhtenäisen tiimin tai lähes veljeskatraaseen verrattavissa olevan ryhmän, josta jokainen löytää paitsi oman roolinsa pelaajana joukkueessa, myös itselleen tärkeän ja läheisen ystävän tai useita; jotka ovat kasvaneet yhdessä, jakavat yhteisiä muistoja ja tuntevat toisensa pelikentillä ja niiden ulkopuolellakin, sekä luottavat toisiinsa elämän retkellä. Urheilu on toki todella tärkeää, mutta sosiaaliset suhteet ja ystävät ovat hyvinvoinnin kannalta korvaamattomia.

Upeaa ystävänpäivää kaikille! ♥